Talvisia kuvia tammikuun talvesta

Ensimmäiseksi kuitenkin edittiä postaukseen "mitä pukki toi ja muuta mukavaa", yksi tosi kätevä, tarpeeseen tullut lahja jäi pois

iloinen ja pirtsakka puikkopussukka, puikkopenaali

Talviset kuvat

"Tutori"

Minulla oli työhöni liittyvään opiskeluun kuuluva lukupäivä kotona ja käytin kirjallista lukumateriaalia sekä nettikoulutusohjelmaa....arvatenkin "tutorista" johtuen siirryin kokonaan lukemaan netistä.

tuossa kansiossa oli vain puolet lukumateriaalista.... muutama vuosi sitten selvisi n.20 liuskasta A4,sta......

Rosmo väijyy lintuja

...niin ja uusi teekuppi

Olen siirtynyt juomaan enemmän teetä, ja varsinkin vihreetä teetä (kun vatsavaivoja tarttee hillitä edes jotenkin) eikä sitä tavallista. Siksi tarttee olla vieläkin isompi juoma-astia kun kahvimuki, jotka nekin on mulla aika suuria. Olin tuossa muutama päivä siten asioilla läheisessä kaupungissa ja "eksyin" yhteen erikoiskauppaan (tai se ovi suorastaan imaisi minut sisälle liikkeeseen)

Kiertelin siellä ja katselin niitä kaikkia eksoottisia ihanuuksia mitä siellä oli ja samalla tein huomion, että siellä soi aivan ihana rentouttava musiikki. Päätin, että kun menen kassalle maksamaan ostoksiani, niin kysyn mikä levy siellä soi. Halusin ostaa sen levyn jostain kunhan vaa saan tietää mikä se on. Löysin kierrellessäni ihanuuksien keskellä teehetkiini uuden ison teekupin tasseineen, se oli niitä "must" ostoksia, eikä se maksanut edes paljoa, reilu kolme euroa.

Maksaessani tyytyväisenä ostoksiani kysyin samalla siitä musiikista. Myyjä kävi pikaisesti katsomassa soittimesta levyn ja vetäisi sen levyn sitten kassalla olleesta pienestä myynnissä olevasta levyvalikoimasta. Ai että olin onnellinen kun sain sen samalla mukaani. Harvoin olen lähtenyt kaupasta niin onnellisena  kun tuolloin

Tässä teekuppi ja se levy, joka on osoittautunut helmeksi. Tietysti kävin netissä katsomassa tuon levyn tuottajan sivuja ja levytarjontaa ja totesin, että löysin musiikki aarteen itselleni. Tämä levy-yhtiö kokoaa musiikkia (ei kertakäyttöhittipoppirokkia) ympäri maailman eri maista ja  kulttuureista eri teemoilla ja tekee  kokoomalevyjä ja yhdelle tango levylle on päässyt jopa yksi suomalainen tangokin.

Vierähti tovi aikaa kuunnellessani musiikkinäytteitä ja totesin, että vihdoinkin löysin sen mitä olen vuosia etsinyt. Joskus kuulee jossain musiikkia, jota haluaisi itselleen mutta ei tiedä kuka esittää eikä näin ollen ole johtolankaa mitä seuraamalla voisi etsiä. Nyt minulle käynti tuossa erikoiliikkeessä johdatti tämän marginaali musiikin lähteelle

Vähän olen jälkijunassa näissä postauksissani tänne mutta onko sillä nyt niin kovin väliä ?!?

No, tässä vielä joulusta; Ilmeisesti olen jotenkin osannut olla kunnolla kun en jäänyt ilman paketteja Jouluna

Esikoiselta tämä kirja, tykkään lukea ajatelmia ja mietteitä ja tässä paksussa kirjassa niitä on. Esikoinen sai myös kirjan, suklaakirjan jossa on monenlaisia suklaaherkkujen reseptejä.

pikkusiskolta tuli ompelukirja ja sitä selatessa alkoi sormet syyhytä ompelukoneen ääreen, materiaalia on vintin komerot pullollaan, ei tartte mennä heti kangaskauppaan. Hyvä kirja!

Kirjassa on ohje vanhaan kunnon pannumyssyyn, moni ei taida edes tietääkään mikä tuo pannumyssy oikein on. Onhan kokonainen sukupolvi jo kasvanut kasvanut aikuiseksi kun ensimmäiset kahvinkeittimet tulivat koteihin. Sitä ennen lirutettiin suodatinkahvia Melitta suodattimella ja sitä ennen tehtiin sitä kunnon kahvia, pannukahvia eli porokahvia,  jota minä edelleen keitän.

ompelukirjapaketissa oli myös tällainen punainen kullalla kirjailtu organza ihanuus...

..ja ihanuuden sisällä tällainen hempeän värinen kristalli johon on kaiverrettu  lohikäärme, aivan upea! Lohari on miun lempi taruhahmo, olenhan kiinalaisessa horoskoopissa lohikäärme

Ennen joulua postilaatikossa oli isomman puoleinen kirjekuori, rakas blogiystäväni Taika Taiga oli lähettänyt joulupaketin

siellä oli aivan ihana joulukortti...

....suloiset, iloisen värikkäät pitsineule rannekkeet, jotka ovat olleet todella hyvät näissä pakkasilla. Yllättäen näitä käyttäessäni olenkin huomannut kuinka paljon takin hihansuista on päässyt kylmää ilmaa käsineistä huolimatta, nämä ovatkin käytössä koko ajan..Kiitos TT!

 tämän lempivärisen ison ikonikalenterin sain TT,ltä jo syksyllä oloa piristämään

 ..ja tämä kaunis ikoneilla koristeltu kalenteri oli joulupaketissa, nyt minulla on yläkerrassakin kalenteri

Näistä ja viimevuotisista TT,n lähettämistä ikonikalentereista saan tehtyä tauluja, sitten joskus, kun saan enemmän aikaa mutta kokeilla aion niin pian kun löydän sopivaa listaa kehysmeteriaaliksi. Tuolla ladossa taitaa olla jotain vanhaa lattialistaa, josta voisi tuunata.....hmmm..tässähän alkaa innostua...

SINISET KISSAT

Meillä töissä vietetään ennen joulua (ja muitakin juhlapyhiä) ennen nyyttärit jonne tuomme pukinkonttiin kierrätyslahjan (laitat lahjan konttiin ja saat ottaa sieltä), eli jokainen tuo kotoaan sellaisen esineen tavaran tarvikkeen, jolla ei itsellä ole käyttöä ja josta haluaa luopua ja joka on itselle tarpeeton. Minun piti viedä mutta unohdin, olin siis "tuhma" ja jäin ilman lahjaa...

MUTTA silti lähdin kotiin tämä ihanuus mukanani....

.."Carlo" posliininen Rosina - kissa, tää on ihana   Äidyin ihastelemaan tätä kissaa kun se paljastui paketista, kaikki tietysti seurasimme mitä kukin sai ja lahjan saaja arvuutteli kuka oli sen konttiin tuonut. Minä ja suuri suuni, tämän kisun saanut on koiraihmisiä ja kissoista ei perusta (paitsi hellokittystä) niinkään ja niinpä hän päätti, että kisulla olisi parempi olla minun ja kissojeni luona. Neuvotteli Carlon tuojan kanssa ja yhteistuumin olivat sitä mieltä, että Carlon saaja voi luovuttaa sen minulle. Oi oi oi, sain ensimmäisen keräilyrosinani. Carlon tuoja oli kuulemma ajatellut Carlon tuodessaan, että minä saisin sen.

Kiitos Carlosta molemmille työkavereilleni; E,lle ja "voisi olla tyttäreni" S,lle (meillä töissä on vanhempaa ja nuorempaa polvea ja kerran keksivät etsiä joukostamme "voisi olla" äiti-tytär pari)

 Carlo on signeerattu

Se toinen sininen kissa..

 istuu aidon egyptiläisen (tehty egyptissä) kahvimukin kupeessa..

 ..sain tämän kauniin aarteen Mustin emännältä tuliaisina heidän joulumatkaltaan. Tästä kahvi maistuu, on sillä merkitystä mistä sen kahvinsa juo.

Vanhoja esineitä

tämmöinen vanha tyrkytin löytyi täältä vinttikomerosta muutama vuosi sitten, pesin sen ja laitoin yläkertaan vanhan hellan päälle.

tässä yläkerran pikkukeittiön sydän, vanha Porin-Maija joka ei ole käytössä. Varmaan on toiminta kuntoinen ja voisi sitä joskus kokeilla miten kahvi tuossa kiehuisi. Pikkupakastimen päällä on joululiina lapsuuden kodistani ja olen tykännyt aina, että se on liian voimakas kuvioinen ja värinen, ja kun siinä on tummansinistäkin  joka ei ole minusta ollut joulun väri ollenkaan...mutta arvatkaas mitä? Sitä on muodostumassa minulle rakkain ja tunnelmallisin joululiina!

Mårbacka pelakuu talvehtii hellan päällä ja on raaskun näköinen mutta niin ne ovat talvella ja sitten keväällä kun vaihdan mullan ja se leikataan lyhyeksi niin sittenpä alkaa taas uusi kasvu ja siitä tulee taas rehevä ja toivottavasti se kukkii yhtä runsaasti kun viime kesänäkin.

 Rakas ja tärkeä esine lapsuudestani...

hellan päällä on myös minun ihan oikea pieni silitysrautani jolla olen lapsena silittänyt nenäliinoja, ihan oikeasti. Kuumensin raudan puuhellalla.

Joskus osuu kohdalle jotain kaunista ja sen saa vielä halvalla...

Kuten nämä kehykset, maksoivat vain 3,95 ja ostin kaikki kaksi mitä kaupassa oli jäljellä.

Sain äitini nuoruuden aikaiselle kuvalle arvoisensa kauniit kehykset. Äitini on tuossa kuvassa n. 30v. Toiset kehykset ovat isän kuvaa varten.

kangas pohjalla ja kuva-aukkoa kehystää kaunis pitsi.

Kuva yläkerran kettiön ikkunasta lauantaina, sumuinen maisema pakkasen lauhtuessa, ja sumu katosi sitten yhtä äkkiä kun se tulikin.

Talvinen luonto ei voi enää kauniimpi olla kuin se nyt on ollut. Tuon kuvan ottamisen aikoihin alkoi sää lauhtua ja puiden oksille, kakkialle alkoi kertyä huurretta nopeassa tahdissa. Ja nyt puut, pensaat ja kaikki talventörröttäjät ovat paksussa huurrekuorrutuksessa, maisema on kuin satumaa.

Tämä talvi yllätti, runsaasti kevyttä pakkaslunta ja kireitä pakkasia..siis kunnon talvi. Tosin en valittaisi jos vaikka pakkaset lauhtuisivat 10-5 asteen tienoille...

Luonto on liikkumaton ja hiiskumaton, mutta sanomattoman kaunis.

tämän aamun sarastus kireässä 26 asteen pakkasessa

kuistin ikkuna jääkoristeessa

nämä kissat kuistin ikkunalla eivät palele

häikäisevä auringonpaiste, keskipäivällä auringon lämmön jo tunsi ikkunan edessä

kalanruototuulikello on liikkumaton

keskipäivän varjot ovat vielä pitkiä

taipuu vaan ei taitu

iltapäivän sinertyvässä hämyssä

sini syvenee iltaa kohti

kauniisti kantaa tekokuusikin lumen oksillaan

Kissojen eka joululahja oli kyllä tuo Mustin tulo, ainakin veikkapoika oli iloinen ja minä, koska Rosmo jätti minut rauhaan eikä ollut mäyryämässä mun jaloissa koko aikaa.

Keittiön matto oli toinen lahja, kaikki kissat rakastaa ja sitä ne jaksaa mytätä ja leikkiä sen kanssa, sen alle piilotetaan leluja ja sinne piiloutuvat, sitä riepotetaan ja potkitaan ja vaikka mitä.

En pidä mattoja lattialla kuin juhlapäivinä, siivoominen on helpompaa, koska kissankarvaa on työläs imuroida matoista ja varsinkin tuosta varsin lerpusta ja vetelästä räsymatosta mutta siksikin kissat tykkää siitä mahottomasti. Paljas lattia on helppo nopsasti lakaistakin. Aikaisemmin mattoja ei voinut pitää lattialla Siirin takia, koska se lirautti niille aina mielenosoitukseksi, jostain kahinasta muitten kissojen kanssa. Silti olisin pitänyt sen kuseskelijan mieluummin, kun mattoja lattialla...*nyyh-huokaus* ikävä sitä.

Musti näyttää mallia

veljekset ottaa matsia sen päällä

 painimatsi jatkuu ja välillää ulvahdellaan kun toinen on liian kovaotteinen

 osaa se Mustikin saman kun veljensä, joulukoristeena olon ja liinan päällä

 sitten yhdessä

 myös uunin päällä

 ja tässäkin veljkeset ovat yhdessä vaikkei millään uskoisi mutta Rosmo on Mustin jatkeena. Mustilla on tapana kiskoa tuolin selukselta mun vaate alas ja nukkua sen päällä. Käytän hartioilla villapaitoja ja nakkaan ne tuolin selukselle kun lämmittää liikaa.

 joku on taas unohtanut taloupaperirullan pöydälle ja joku on taas huomannut sen

näin nätisti tyhjässä leipäkorissa nukkuu Rosmo, nojaten päällään hedelmäkulhoon

 eipä aikaakaan kun korin sisältö leviää pitkin pöytää

 hyvä ettei kuola valu sen suusta, niin sikiunessa se on

 tirppoja tarkastamassa

 "mäyyy"...tämä ei nau,u mäykyy

Sitten se kolmas lahja...

 katsokaa ja kauhistukaa ...tämmöistä jälkeä saa kissat aikaiseksi muutamassa vuodessa. Kissat ei voi pitää kynsiään irti noista seinistä, ne eivät voi vastustaa pehmeää haltex-seinää, raapimapuista huolimatta,  kun kynnet uppoaa siihen niiiiin ihanasti

alimmaisena kerroksena löytyy tällaista ihanaa aitoa n.60v. vanhaa tapettia, tätä kun saisi jostain ostettua...Pihlgren - Ritolan mallistoa tämä ei näyttäisi olevan. Pitäisi ottaa pala ja mennä sen kanssa Toijalaan p&r, n tehtaalle ja kysyä josko heillä olisi painotela tuosta tapetista.

laitoin seinään ruuveilla kiinni terassimattoa, aivan oikein TERASSIMATTOA...siihen sopii kissojen upottaa kyntensä. Huomatkaa väri, sininen! Ette usko mikä hintahaitari tällä tuotteella on. Kysyin paikallisesta rautakaupasta tämän hintaa ja muistaakseni se oli reilusti päälle 20€/neliö. Matto on 133cm leveää ja metrihinnaksi olis tullut jotain liki 30€ ellei ylikin En ostanut paikallisesta rautakaupasta. Menipä sitten muilla asioilla kingkongiin ja leukani putosi lattiaan kun katsoin tismalleen samaisen terassimaton hintaa siellä; 7,95€/metri...siis METRIhinta ei neliöhinta. Arvatkaa ostinko..

 sitten kiinnitin hyppelyhyllyt ja testaaja saapui heti hommiin

 "aiku ihanaa"

 uusin verhotangot sellaisiksi, ettei tämä rontti saa niitä enää tuhottua, vielä laitoin hyllyt tuonne ikkunoiden päälle niin varmasti saa verhot olla nyt rauhassa

 joka hylly kyllä testattiin

sitten muitakin kissoja liittyy testiryhmään

Rosmo kapusi seuraavaksi yläilmoihin Nassen kaveriksi testailemaan uusia leikkipaikkoja

 "voi kiitti näistä"

 Mustikin tykkäsi tästä joululahjasta

Nelli katonrajassa eikä pelota

Yhden kissan en ole nähnyt vielä kiipeilevän tuolla, Nuppu nirppanokka ei ole kiinnostunut kiipeilystä.

Hyvää uutta Vuotta ja alkanutta vuosikymmentä 2010 kaikille!  Vaikka viime vuosi päättyikin erittäin ikävissä merkeissä, niin toivotaan, että tuleva vuosi olisi kuitenkin parempi.

Joulua vietettiin esikoisen kanssa perinteisissä merkeissä täällä kotikuusen alla ja varsin talvisessa säässä; pakkasta ja lunta. Pitkästä aikaa kunnon talvi jalan alla narskuvine lumineen. Juniori tyttöystävänsä kanssa piipahti kotimatkallaan iltakahvilla täällä tapaninpäivänä.

Tunnelmakuvia vielä Joululta

Hautausmaan kappelin luminen kuusi

Käytiin läheisellä hautausmaalla sytyttämässä kynttilä isäni ja sukulaisten muistoksi, muualle haudattujen omaisten muistomerkillä.

Kynttilälyhdyin valaistu hautausmaa on hiljentävä ja sykähdyttävän kaunis näky

sininen hetki

linssilude

joulukoristeena

hajusinttien keralla

no kukas se siellä on!

"Meiän" Mustihan se Musti tuli meille joululomalle ja saimme pitää Mustia melkein kaksi viikkoa, ai että Rosmo oli onnellinen, ja me muutkin tietysti.

Maisemat ovat kauniit näin pakkasilla ja ennen joulua eräänä aurinkoisena päivänä töistä tullessa piti nopsasti hakea kamera, että ehti vielä kuvata nuo auringonlaskun kajot ja sinisen tienoon

kääntöpuoli edelliseen kuvaan; myös eräänä päivänä ennen joulua töistä tullessa....

...keittiön mittari näytti tätä...

..ja tv-kamarin digimittari vahvisti, tämä on sen kunnon talven varjopuoli vanhassa talossa.. ei muuta kuin puita uunin ja hellan pesään sekä tulta perään, niin äkkiä se lämpö siitä nousee

tämä poika se on kaikista eniten tästä laumasta lämpimän perään... pehva puoli paperikoriin

ja etutassut syvälle hanskalaatikoon

Lämmityskokeilu koivubriketeillä

tiukka purupaketti

siitähän se käy selville mistä on kyse, tuo 11kg paketti maksoi paikallisessa rautakaupassa 2,95

Kokeilinpahan noiden koivubrikettienkin polttamista uunissa, helppouden vuoksi, ne kun saa valmiina vähällä vaivalla kaupasta kotiin, tosin paketti painaa paljon ja kantohantaaki on huono. Noi oli ekat liekit ja sen jälkeen noista tuli vain hehkuva möykky, eikä liekkejä ollenkaan, harmi kyllä etten ottanut kuvaa.

Jo sytyttäessäni niitä ja käyttöohjeita lukiessani tajusin etteiväthän nämä käy alkuunkaan ainakaan miun isompaan uuniin! Ohjeissa puhuttiin pitkästä paloajasta ja sehän tietää pitkää peltien auki pitoa ja sitä tietä lämmön hukkaa. Ja siinähän se hukkaantuu hyöty kolminkertaisesta lämpöarvosta korsteenista ulos. Nakkasin samantien puita perään sillä en aikonut pitää ruveta valvomaan taas uunin takia.

Muistin vaan muutaman vuoden takaa kokeilun pellettipöntöllä; joka oli siis täysin toimimaton. Yli kuusi tuntia se pellettipönttö oli palanut uunissani, poltin sitä ohjeitten mukaan. Kuuden tunnin jälkeenkin vielä pönttö oli täynnä ja paloi kitumalla kuin pieni kynttilä, vaikka siinä piti olla tuossa vaiheessa jo vain ruokalusikallinen tuhkaa pohjalla. Niin se myyjä näytti ja kehui kun poltteli sitä pönttöä rautakaupan pihalla kun ostin sen...huijasi. Töihin piti päästä aamulla ja sitä ennen nukkuakin, ainakin vähäsen mutta puolenyön aikaan pönttö vaan kitui ja kitui ja olisi varmaan kitunut hamaan tulevaisuuteen lämmittämättä silti uuniani joten tympäännyin kituvan pöntön vahtimiseen ja kannoin sen kitkerää savua tupruttavana patakintailla ulos. Se katku kesti huushollissa kaksi viikkoa Uuni ei lämmennyt tuolla kertaa, mutta minä suunnilleen kiehuin kiukusta enkä siis tarvinnut ulkopuolista lämmönlähdettä.

Pihalla pönttö leiskahti iloisesti tuleen ja vielä se paloi sielläkin toista tuntia kunnes kyllästyin siihenkin ja kävin kippaamassa hehkuvat nappulat pellolle. Menin nukkumaan ja päätin, ettei koskaan enää. Pellettinappulat ovat oivallista ekologista kissanhiekkaa ja kissat tykkää niistä. Noita brikettejä kissat eivät taida hyväksyä hiekkalootaansa kun ovat ika isoja, sitähän voisi kuitenkin kokeilla..

Kokeilen niitä kuitenkin vielä kissahuoneen Porin Matissa ja puuhellassa koska ne ovat jatkuvalämmitteisiä eli takoittaa että niissä poltetaan koko ajan tulta ja pellit pannaan kiinni kun ei ole hiillosta. Ne eivät varaa lämpöä vaan luovuttava sitä nopeasti sen ajan kun niissä pidetään tulta. Niihin saakin olla laittamassa koko ajan puita pesään ja nuo briketit voisivatkin sopia pitkän paloaikansa vuoksi paremmin niihin. Katsotaan.....

Nuo varaavat uunit lämmitetään toisella tapaa (ainakin miun vanha uuni); nasakka tuli hyvällä vedolla, pari pesällistä puuta poltetaan nopeasti ja kun palaminen (selvät isot lieskat) on loppunut ja uunissa on hyvä hiillos, niin peltejä laitetaan pienemmälle, nyt vasta uuni alkaa lämmetä. Hiillosvaihe on se, joka lämmittää uunin. Hiillosta kohennetaan silloin tällöin että kaikki palaa mikä on vielä palamatonta. Kun hiillos hiipuu laitetaan pellit kiinni ja vóila uuni on lämmin ja tasaa massaansa. Eli periaate on nopea poltto ja pellit mahdollisimman pian kiinni, muistetava kuitenkin AINA että ei saa olla mitään kytevää ja palamatonta hiilloksessa häkävaaran vuoksi. Sellaisia varottimia on ja varmaan olisi syytä hankkia sellainen jokaiseen talouteen missä lämmitetään puilla asuintiloissa.

Saimme oikean talven Jouluksi paukkupakkasineen. Luonto on ympärillä kuin idyllisin  Joulukorttimaisema ja sitä katsellessa ei voi kuin huokaista "voi kuinka kaunista!"

Tuota kaunista pakkasen huurtamaa maisemaa katsellessani mieleeni tulee tuo laulu "maa on niin kaunis", ja lapsuuden joulut mummolassa joskus todella kauan sitten.

Vietimme siihen aikaan, kun olin pieni tyttö, sukujouluja äitini vanhempien luona. Koko suku kokoontui viettämään joulua yhdessä. Kaikki pukeutuivat juhlavaatteisiin ja muistan nuo joulut lämpimän juhlallisina, iloisen hyörinän ja puheensorinan täyttäminä.

Aloitimme jouluaaton vieton kokoontumalla hämärään tupaan, jota valaisi kuusessa tuikkivat oikeat kynttilät.

Tuvan ruokapöydälle oli laitettu valkoinen pellavaliina ja pöydällä oli punainen kolmihaarainen puinen kynttelikkö, jossa paloivat kynttilät.

Tädit, eno, sedät, serkut, äiti, isä, veli ja minä istuimme hiljentyneenä  tuvan hämärässä kuunnellen kun täti, äidin vanhin sisko aloitti aaton vieton lukemalla hartaan juhlallisesti jouluevakeliumin. Äiti ja äidin sisarukset pitivät laulamisesta ja  tuvassa helkkyi hoosianna ja enkelitaivaan kun kaikki lauloivat evankeliumin päätteeksi äänissä.Tämän jälkeen oli sitten minun vuoro, jonka koin vapaaehtoiseksi pakoksi, kun täti laittoi minut laulamaan tuon laulun maa on niin kaunis, seisoin jännityksestä hiukan täristen kuusen vieressä. Tukka letitettynä kireillä rinkuloilla ja solmittuina punaisilla lettinauhoilla korvallisille, äidin tekemässä joulun punaisessa samettimekossa,  jossa oli valkoiset pitsisomisteet kauluksessa ja hihanasuissa. Lauloin ääni jännityksestä väristen niin hartaasti kuin osasin, katsellen kuusen kynttilöiden lepattavia liekkejä. Ihmetellen pienessä mielessäni sitä sielujen toiviotietä, että mikä se sellainen toiviotie oikein on.

Kaikki kuuntelivat hartaana lauluani.

Tässä sen esittää Tapiolan yhteiskoulun kuoro urkujen säestyksellä. Valitsin tämän tallenteen lauluun sopivien kauniiden talvimaisemakuvien vuoksi ja siksi, että olen lapsena laulanut lapsikuorossa. Tämä laulu laulettiin joulunaikaan yhteiskonsertissa kirkossa kirkkokuoron kanssa, jossa äitini myös lauloi.

video: Joulu Suomessa

Tämän pienen jouluhartauden jälkeen virisi hiljalleen iloinen puheensorina yltyen ajoittaisiin naurunremakohin ja kävimme herkulliselle maalais jouluaterialle.

Tuossa laulussa lauletaan " miespolvet vaipuvat unholaan" ja niin on käynyt, vanhempi polvi ei ole enää keskuudessamme. Mutta tuo laulu tuo heidät elävästi mieleeni, ja ne yhdessä vietetyt joulut. Haikeana muistelen niitä aikoja tuon laulun myötä.

..sitä "oikeaa" Joulumusiikkia   Tämä Britan, Vienon ja Lailan laulama tonttuparaati kuului minun lapsuuteeni jouluihin. Silloin, siihen aikaan 60-luvun alkupuolella tuli radiosta sellainen ohjelma jouluaattona iltapäivällä kun "Kuusta koristellessa" jossa soitettiin kaikkia perinteisiä joululauluja. Ja noita nokinenän jouluseikkailu taisi tulla tuon ohjelman jälkeen...jos oikein muistin.

Samalla näet tuossa kavalkadin vanhoja Joulukortteja!

Olen jouluihminen ja virittäydyn jouluun musiikin kautta. Se perinteinen on parasta mutta mukaan mahtuu myös uutta ja pari vuotta sitten sain kuulla tätä ensimmäisen kerran ja sen jälkeen olen kuunnellut netistä.

Voi kun tämä orkesteri tulis suomeen niin oitis tilaisin lipun konserttiin

...tämä tänne kihelmöivän mukavaa Joulunodotusta!